Heipat opetusseurannoille ja arvioinnin suunnittelua

Nyt on lukuvuosi siinä pisteessä, että Opetusharjoittelu I -opintojakso on päättymässä. Aika siirtyä siis seuraavaan: Opetusharjoittelu II -jaksolle. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että on aika sanoa heipat opetusseurannoille ja alkaa itse harjoittelemaan opettamista. 

Opetusseurannat olivat opettavaisia; oli mahdollista nähdä laajalla skaalalla erilaisia tapoja opettaa. Opetuksista oli mahdollista poimia ideoita omaan opetukseen sekä erityisesti miettiä syvällisemmin oppimistavoitteen ja opetusmenetelmän välistä yhteyttä erilaisissa tilanteissa. Monet asiat yllättivät, alkuun kovin pieniltä tuntuvat yksityiskohdat olivatkin opetuksessa merkittäviä. Opiskelijaryhmät olivat erilaisia, mutta pääsääntöisesti tiedonjanoista porukkaa. Oli myös ilo tavata mahdollisesti tulevia kollegoita, tosin kaiken opettajan työmäärän olen tainnut arvioida ihan alakanttiin... Tästä osaan varmasti kommentoida enemmän ensi keväänä (jos jaksan ;) )

Opetusharjoittelun aloittaminen tuntuu jännittävältä - odottava, innokas tunnelma vaihtuu pelonsekaiseen kauhuun ja toisinpäin. Pääsen opettamaan laajaan opintojaksoon kuuluvaa pientä kokonaisuutta, mikä on melko kompakti paketti. Oma osaaminen aiheesta on hyvä, joten kaikki panokset  satsataan opettamisen oppimiseen, jossa on kyllä ihan riittävästi tekemistä. Olen työstänyt marraskuulla kokonaissuunnitelman opetusharjoittelusta. Kokonaissuunnitelman tekeminen nostatti paljon hermostunutta ajatuskamppailua ja syvällisempää pohdintaa lähinnä siitä, mihin opetus perustuu. Opetusnäkemykset tuntuivat sekoittavan päätäni samoin kun oppimisprosessin kuvaamisen tunsin tosi haastavaksi tehtäväksi. Sain kuitenkin suunnitelman tehtyä ja siitä tuli tämän kaiken tuskailun jälkeen hyvä kokonaisuus, mihin koko opetusharjoittelun opetus perustuu.

Opettamaani opintojaksoon suunnittelin ennakkotehtävän, jonka kanssa tuli tässä joulun alla vähän hoppu. Opiskelijoiden kontaktiopetukset alkavat tammikuussa, joten ennakkotehtävän tehtävänanto täytyi suorittaa rivakasti parissa päivässä. Tehtävänanto ei tuntunut niin mutkikkaalta kuin ihka ensimmäinen teemasuunnitelma arvioinnin suunnittelusta. Toisaalta tehtävänannon erilaiset sanakäänteet aiheuttivat määrittelemättömän aikajakson mittaisesti mietittävää. Alunperin haastavimmaksi koin arviointikriteereiden tekemisen, mutta toisaalta se oli melko helppoa kun arvioitavan tehtävän tavoitteet oli edeltävästi ajatuksella laadittu. 

Ohjaavan opettajan kanssa pohdimme tehtävänannon selkeyttämistä. Tämä taas sai minut pohtimaan sitä, että tiedänköhän oikeasti millä "tasolla" opiskelijat liikkuvat. Oma kokemus ammattikorkeakouluopiskelijasta on vain minä itse ja opiskelukaverit - aika subjektiivinen näkökulma. Toisekseen voisin ajatella, että olen kehittynyt opiskelijana niistä ajoista, joten vastaako kuva enää ollenkaan todellisuutta. Opettaja kertoi opiskelijoita olevan monenlaisia, mutta sähköpostitulvan minimoimiseksi tehtävänannon täytyy olla välillä jopa vähän rautalanka-versio. 

Arvioinnin suunnittelu on nyt siis tehty - sähköpostitulvaa odotellessa ;) 

Rauhallista joulua ja mahtavia seikkailuja vuonna 2019!

Motivointi opetuksessa

Tutkiessani erilaisia oppimisprosesseja ja oppimisen malleja motivoituminen on mainittu selkeästi kognitiivisessa oppimisprosessissa ja kognitiiviseen malliin pohjautuvassa Engeströmin täydellisen oppimisen mallissa. Engeströmin mukaan täydellisen oppimisen osatekijöissä kaikki lähtee motivoitumisesta, jolloin tapahtuu tietoisen sisällöllisen mielenkiinnon herättäminen. Missään muussa tutkimassani oppimisen mallissa motivaatio ei ole ainakaan sanallisesti esillä. Tuskin kuitenkaan kenelläkään on vastaansanomista siihen, että motivaatiolla on kiinteä yhteys oppimiseen. Motivaatio liittyy oppimiseen niin kiinteästi, että olettaisin sen olevan erilaisiin oppimisen malleihin sisäänrakennettu. 

Jo valintakoevaiheessa on mietittävä, miten suodattaa oppilaitokseen sisälle motivoituneimmat opiskelijat. Esimerkiksi hoitotyön koulutuksen opiskelijavalinnoista on tehty seurantatutkimus, jossa on verrattu kahden valintakoemenetelmän yhteyttä opiskelijoiden osaamiseen ja opiskelumotivaatioon (Talman 2014). Talmanin väitöskirjan mukaan täytyy kiinnittää ensisijaisesti huomio suuntautumisvaihtoehtoon, hoitoalan työkokemukseen, peruskoulutukseen ja hakusijaan, itse valintakoemenetelmän selitysosuudet jäivät tutkimuksessa alhaisiksi. Edetäänpä siis itseäni mietityttävään osuuteen olettaen, että huippumotivoituneet opiskelijat ovat täyttäneet oppilaitoksen käytävät.

Mieleni täytyy kysymyksistä: Kuinka ylläpitää opiskelijan motivaatiota usean opiskeluvuoden ajan? Pystyykö kokonaista isoa opiskelijaryhmää motivoida luennolla? Voiko opiskelijan motivaation tappaa? Jos voi, saako sitä uudestaan sytytettyä? Vaihteleeko motivaation määrä? Jos motivaatiota ei ole, onko opetus turhaa? ...Ja ennenkaikkea: Mitä voin opettajana tehdä opiskelijan motivoimiseksi? Takaraivossani koko ajan paukuttaa kuitenkin se tosiseikka, mikä luennollakin puhututti; on mahdotonta olla motivoitunut opiskelijan puolesta.

Näistä lähtökohdista lähdin tarkastelemaan opetuksen seurannoissa teemaa siitä, miten opettaja motivoi opiskelijoita. Seurasin tämän teeman kautta kolmea eri opetustapahtumaa.

Tulevaisuuden näkökulman esiintuominen opetuksessa vaikutti mielestäni yhdeltä motivoinnin keinolta. En ole kuitenkaan varma ajattelivatko opiskelijat näin. Itseäni ainakin motivoisi se, että ammattiin opiskellessani opettaja "muistuttelisi" tulevasta ammatista ja kertoisi miksi jonkin asian oppiminen olisi tärkeää tulevan ammatin kannalta. Vaikka opetustapahtuman aiheen (tässä tapauksessa kuntalain opiskelun) kokisi itsessään haastavaksi aiheeksi motivoitua, muistutus sen tärkeydestä tulevan ammatin kannalta voisi nostattaa motivaatiota. Tulevaisuuden "maalailu" muutenkin voisi ajatella nostattavan motivaatiota. Tästä jäi mieleeni opetustapahtumista muutamat lauseet "Todennäköisesti tulette työskentelemään...", .... . Vaikka kyseessä olivat todennäköisesti vain pienet sivulauseet, oletan että ne nostivat opiskelijoiden motivaatiota (ainakin katseet kääntyivät opettajaan, pois puhelimilta 😉).

Opettajan motivointikeinoihin voi kuulua myös itse opiskelusisällön ulkopuoliset asiat. Tuntui, että opiskelijat kokivat merkitykselliseksi sen, että opettaja pyrki järjestämään heille kahvinkeittomahdollisuuden tauoilla. Voisin ajatella, että vaikka kyseessä on melko pieni asia se lisää opiskeluviihtyvyyttä ja näin ollen myös motivaatiota.

Yhdessä seuraamassani koulutuksessa esiteltiin opiskelijaohjaajille uusi toimintatapa opiskelijoiden harjoittelun arvioimiseksi. Aikaisemmin kirjalliset arvioinnit on tehty käsin paperille, mutta arvioinnista on tulossa sähköinen. Ohjaajien osuus harjoittelun arvioinnissa näytettiin konkreettisesti taululle heijastaen, mikä oli varmasti tarpeellinen käytännön kokonaan muuttuessa. Konkreettinen ohjeistus toimi mahdollisesti myös motivointikeinona: "Näin helppoa tätä on käyttää!". Lisäksi kommentit uuden arviointitavan kannattavuudesta toimivat varmasti motivointina sen tuleville käyttäjille.

Opetusseurantojen perusteella nostaisin myös yhdessä tekemisen esiintuomisen yhdeksi motivoinnin keinoksi. Opettajan/kouluttajan puhuessa enemmän meistä, kuin teistä ja minusta lisää yhteenkuuluvuutta ja yhdessä tekemistä kohti tavoitetta. Tämä toteutui opetuksissa esimerkiksi "Tehdään tästä yhdessä mahdollisimman hyvä" ja "Olen teidän apuna ja tukena" -tsemppauslauseina.

Avoimen ilmapiirin ylläpito ososittautui yhdeksi motivaation keinoksi seuraamissani opetustapahtumissa. Avoin mahdollisuus kommenteille ja kysymyksille nostattaa opiskelijan aktiivisuutta mahdollistaen myös motivaation syntymisen ja ylläpidon.

Tässäpä muutamia ratkaisuja motivointiin opetuksessa. Konkretia näyttäisi ilmenevän parissakin kohtaa - ehkäpä se on osoitus merkittävästä opetuksen ja työelämän yhteen nivoutumisen tarpeesta motivoinninkin kannalta. Tyhjentävää vastausta kaikkiin kysymyksiini ei tullut, mutta keräilin palasia, joista toimivaa kokonaisuutta on mahdollista alkaa rakentamaan :)

Lähteet:

Hyvämäki P (2018) Opetushallinto ja opetusharjoittelu I. Luento. 6.9.2018.

Talman K (2014) Hoitotyön koulutuksen opiskelijavalinnat - Seurantatutkimus kahden valintakoemenetelmän yhteydestä opiskelijoiden osaamiseen ja opiskelumotivaatioon. Väitöskirja. Turku. Turun yliopisto.

.