Kaksi seurattavaa teemaa opetusseurannoissa olivat opetuksen alkaminen ja päättyminen. Alkuun pohdin onko näillä asioilla niin suurta merkitystä, mutta seurannoissa alkamisen ja päättymisen merkitys konkretisoitui. Lisäksi olin yllättynyt opetuksen aloituksen ja päättymisen voimakkaasta kytköksestä motivaatioon, aktivointiin, vuorovaikutukseen sekä muihin opetuksen teemoihin. Seurasin opetuksen alkamista ja päättymistä kahdessa eri opetustapahtumassa.
Opetustapahtumien alkaminen sisälsi molemmissa opetustapahtumissa kuulumisten kyselyä huolimatta siitä, että toinen opiskelijaryhmä oli opettajalle hyvin tuttu ja toisella opetuskerralla melko vieras. Tämä tuntui kivalta tavalta, vaikkakin ehkä vaivaannuttavalta kun vastauksia ei juuri kuulunut.
Opetuksen toteutussuunnitelma käytiin molemmissa seuraamissani opetustapahtumissa läpi heti alkuun, mikä varmasti auttoi opiskelijoita hahmottamaan opetuksen sisällön. Toisessa opetuksessa tämä tapahtui suullisesti ja toisessa suunnitelma oli esitetty myös diana visuaalisesti. Opetustapahtuman rakenteen esittämistä opiskelijoille olemme pohtineet myös Hoitotieteen didaktiikan ja eilen alkaneen Opetuksen sisällön ja menetelmien suunnittelu -kursseilla (Kuivila 2017, Kääriäinen 2018). Suunnitelman esittäminen meneillään olevasta opetustapahtumasta tuntuu tärkeältä, mutta minun on vaikea nimetä yhtäkkiä siihen syitä. Onko kyseessä että nähdään kahvitaukojen ajankohta? Stressataan valmiiksi tunnin lopussa annettavaa ryhmätyötä? Nämä nyt ainakin ensimmäisenä tulevat käytännöstä mieleen. Ajattelisin (pienimuotoisen tiedonhankinnan avustamana), että tämä liittyisi kuitenkin Nevgi & Lindblom-Ylänteen (2009) esittämään opetuksen rakentumisen peruspilariin: opiskelijoiden sitouttaminen omaan aktiiviseen tiedonrakentamiseen. Suunnitelman nähdessään opiskelija parhaimmillaan osaa arvioida esimerkiksi jo aiheestaan tietämänsä asiat ja suunnata oppimistaan kohti tiedon rakentelua. Voisin myös ajatella, että suunnittelma ohjaa ja saattaa myös tsempatakin opiskelijoita; he tietävät että kahvitauko on 15 minuutin kuluttua, sinne asti jaksaa vielä keskittyä.
Toinen opetustapahtumista alkoi edellisellä kerralla olleen tentin vastausten läpikäymisellä. Minulle tuli tunne, että tentti oli ollut opiskelijoille erityisen jännittävä ja oppimisen kannalta tärkeä. Todennäköisesti opiskelijoilla ei olisi ollut mahdollisuutta keskittyä seuraavaan opittavaan asiaan ennen tentin läpikäymistä.
Toisessa opetustapahtumassa alkoi kokonaan uusi opintojakso, jolloin aloitus sisälsi tarkat ohjeet kurssin suorittamiseen liittyen. Välillä pohdin olivatko ohjeet turhankin yksityiskohtaiset ja menikö aikaa ohjeiden läpikäymiseen liikaa. Toisaalta opiskelijaryhmä oli hyvin suuri (yli 100 opiskelijaa) ja opintojakso sisälsi erilaisia tehtäviä erilaisin menetelmin toteutettuina. Tämän perusteella päädyin siihen, että tarkka ja aikaavievä ohjeistus oli tarpeen. Sivuhuomiona totesin muistiinpanoihini, että aikaa se oli varmasti vienyt opettajalta jo opetustaahtumaa ja kurssia suunnitellessa. Vahvistukseksi oikeasta päätelmästäni opiskelijat kiittivät myöhemmin opettajaa tehtävänantojen selkeydestä ja niiden läpikäymisestä.
Opetuksen alkaminen on aika herkullinen tilanne opiskelijoiden motivointiin. Miksi juuri tämä aihe on tärkeä esimerkiksi tulevan ammattisi kannalta? Tämän todellistaminen heti opetuksen alkuun voisi olla hyvä keino sekä motivoinnin että hyvän opetustapahtuman rakentumisen kannalta. Lisäksi mieleeni tuli, että jokin vapaamuotoinen yhteisöllinen menetelmä heti alkuun voisi toimia hyvinkin opetustapahtuman alussa. Tämä auttaisi opiskelijaa uuden sisällön hahmottamisessa; mitä jo asiasta tiedän ja näin ollen antaisi tehokkaan startin uuden opiskelulle.
Opetuksen toteutussuunnitelma käytiin molemmissa seuraamissani opetustapahtumissa läpi heti alkuun, mikä varmasti auttoi opiskelijoita hahmottamaan opetuksen sisällön. Toisessa opetuksessa tämä tapahtui suullisesti ja toisessa suunnitelma oli esitetty myös diana visuaalisesti. Opetustapahtuman rakenteen esittämistä opiskelijoille olemme pohtineet myös Hoitotieteen didaktiikan ja eilen alkaneen Opetuksen sisällön ja menetelmien suunnittelu -kursseilla (Kuivila 2017, Kääriäinen 2018). Suunnitelman esittäminen meneillään olevasta opetustapahtumasta tuntuu tärkeältä, mutta minun on vaikea nimetä yhtäkkiä siihen syitä. Onko kyseessä että nähdään kahvitaukojen ajankohta? Stressataan valmiiksi tunnin lopussa annettavaa ryhmätyötä? Nämä nyt ainakin ensimmäisenä tulevat käytännöstä mieleen. Ajattelisin (pienimuotoisen tiedonhankinnan avustamana), että tämä liittyisi kuitenkin Nevgi & Lindblom-Ylänteen (2009) esittämään opetuksen rakentumisen peruspilariin: opiskelijoiden sitouttaminen omaan aktiiviseen tiedonrakentamiseen. Suunnitelman nähdessään opiskelija parhaimmillaan osaa arvioida esimerkiksi jo aiheestaan tietämänsä asiat ja suunnata oppimistaan kohti tiedon rakentelua. Voisin myös ajatella, että suunnittelma ohjaa ja saattaa myös tsempatakin opiskelijoita; he tietävät että kahvitauko on 15 minuutin kuluttua, sinne asti jaksaa vielä keskittyä.
Toinen opetustapahtumista alkoi edellisellä kerralla olleen tentin vastausten läpikäymisellä. Minulle tuli tunne, että tentti oli ollut opiskelijoille erityisen jännittävä ja oppimisen kannalta tärkeä. Todennäköisesti opiskelijoilla ei olisi ollut mahdollisuutta keskittyä seuraavaan opittavaan asiaan ennen tentin läpikäymistä.
Toisessa opetustapahtumassa alkoi kokonaan uusi opintojakso, jolloin aloitus sisälsi tarkat ohjeet kurssin suorittamiseen liittyen. Välillä pohdin olivatko ohjeet turhankin yksityiskohtaiset ja menikö aikaa ohjeiden läpikäymiseen liikaa. Toisaalta opiskelijaryhmä oli hyvin suuri (yli 100 opiskelijaa) ja opintojakso sisälsi erilaisia tehtäviä erilaisin menetelmin toteutettuina. Tämän perusteella päädyin siihen, että tarkka ja aikaavievä ohjeistus oli tarpeen. Sivuhuomiona totesin muistiinpanoihini, että aikaa se oli varmasti vienyt opettajalta jo opetustaahtumaa ja kurssia suunnitellessa. Vahvistukseksi oikeasta päätelmästäni opiskelijat kiittivät myöhemmin opettajaa tehtävänantojen selkeydestä ja niiden läpikäymisestä.
Opetuksen alkaminen on aika herkullinen tilanne opiskelijoiden motivointiin. Miksi juuri tämä aihe on tärkeä esimerkiksi tulevan ammattisi kannalta? Tämän todellistaminen heti opetuksen alkuun voisi olla hyvä keino sekä motivoinnin että hyvän opetustapahtuman rakentumisen kannalta. Lisäksi mieleeni tuli, että jokin vapaamuotoinen yhteisöllinen menetelmä heti alkuun voisi toimia hyvinkin opetustapahtuman alussa. Tämä auttaisi opiskelijaa uuden sisällön hahmottamisessa; mitä jo asiasta tiedän ja näin ollen antaisi tehokkaan startin uuden opiskelulle.
En ajatellut opetustapahtuman päättymisen olevan niin merkittävä kun se seurannoissa muodostui olevankaan. Toisessa opetustapahtumassa tunnin päättyessä opettaja kertoi mitä seuraavalla opetuskerralla tehdään ja antoi sen jälkeen luvan lähteä. Näin toimiessaan hän viritteli opiskelijoiden ajatuksia myös tulevaan ja ehkäpä herätti myös mielenkiinnon seuraavaa asiaa kohtaan ja osoitti kytköksen tunnilla käydyn asian suhteen uuteen tulevaan asiakokonaisuuteen. Itsekin ajattelen seuraavan kerran aiheen kertomisen kuuluvann opetuksen lopetukseen, mutta ajattelisin että tunnilla läpi käydyn asian pieni kertaus voisi olla paikallaan. Olisiko sitä mahdollista kysyä opiskelijoilta esimerkiksi "Mitä opitte tänään?" "Mitä jäi mieleen?". Opiskelijajoukossa vastausten voisin kuvitella jäävän hiljaisiksi ynähdyksiksi, mutta olisiko mahdollista osoittaa kysymys satunnaisesti valituille opiskelijoille?
Itse koen sairaanhoitajan työssäni opiskelijoita ohjatessani merkitykselliseksi sekä itselleni että ohjattavalle opiskelijalleni kysyä työvuoron jälkeen, mitä hän on oppinut. Usein olen kysynyt sen muodossa "Kerro kolme asiaa mitä olet oppinut tänään ja mistä on hyötyä jatkossakin?" Ensimmäisinä harjoittelupäivinä opiskelijat ovat olleet hyvin hämillään tästä kysymyksestä, mutta harjoittelun edetessä he ovat selvästi jo miettineet valmiiksi vastaustaan ja todennäköisesti jäsentäneet myös omaa oppimistaan.
Toisessa seuraamassani opetustapahtumassa kahvitauolle poistuttiin juuri muodostetuissa monialaisissa ryhmissä, joissa suoritettaisiin opintojaksoon kuuluva ryhmätehtävä. Kahvitauolla suoritettavaksi opettaja antoi suullisesti ja kirjallisesti opiskelijoille jakson aiheeseen orientoivan pienen pohdintatehtävän. Tämä tuntui hyvältä tavalta ensinnäkin ryhmäytymisen kannalta sekä sen, että aiheeseen orientoiduttaisiin kahvitauko hyödyntäen.
Toisessa seuraamassani opetustapahtumassa kahvitauolle poistuttiin juuri muodostetuissa monialaisissa ryhmissä, joissa suoritettaisiin opintojaksoon kuuluva ryhmätehtävä. Kahvitauolla suoritettavaksi opettaja antoi suullisesti ja kirjallisesti opiskelijoille jakson aiheeseen orientoivan pienen pohdintatehtävän. Tämä tuntui hyvältä tavalta ensinnäkin ryhmäytymisen kannalta sekä sen, että aiheeseen orientoiduttaisiin kahvitauko hyödyntäen.
Lupa lähteä on mielestäni tärkeä. Muistan kuinka opiskelijana oli kiusallista alkaa pakata tavaroita ja hiipiä luokasta ulos jos ei ollut ihan varma, joko tunti oli päättynyt olettaen kuitenkin niin. Toivoisin todella muistavani tämän toimiessani opettajana. Luvan lähteä yhteydessä olen usein kuullut myös maininnan siitä, että nyt on mahdollista tulla kysymään jos on jotain henkilökohtaisempaa asiaa. Vaikka kysyttävää ei ole usein ollutkaan, on opettaja saanut aikaan tunteen, että häntä on tarvittaessa helppo lähestyä. Tämä taas nostattaa ilmapiiriä vaikuttaen parhammillaan myös motivaatioon.
Voi kuinka pienet asiat ovatkin yllättäen suuria!
Olisiko sinulla lisää ideoita? Kysy, kyseenalaista ja kommentoi :)
Lähteet:
Kuivila H (2017) Oppimisprosessit ja opetuksen suunnittelu. Hoitotieteen didaktiikka. Oulun yliopisto. Luento 25.4.2017.
Kääriäinen M (2018) Opetuksen sisällön ja menetelmien suunnittelu. Oulun yliopisto. Luento 15.10.2018
Nevgi A & Lindblom-Ylänne S (2009) Opetuksen linjakkuus - suunnittelusta arviointiin. Teoksessa Lindblom-Ylänne S & Nevgi A (toim.) Yliopisto-opettajan käsikirja. Helsinki: WSOY.
 |
| Kuvakoontia aiheesta |
Voi kuinka pienet asiat ovatkin yllättäen suuria!
Olisiko sinulla lisää ideoita? Kysy, kyseenalaista ja kommentoi :)
Lähteet:
Kuivila H (2017) Oppimisprosessit ja opetuksen suunnittelu. Hoitotieteen didaktiikka. Oulun yliopisto. Luento 25.4.2017.
Kääriäinen M (2018) Opetuksen sisällön ja menetelmien suunnittelu. Oulun yliopisto. Luento 15.10.2018
Nevgi A & Lindblom-Ylänne S (2009) Opetuksen linjakkuus - suunnittelusta arviointiin. Teoksessa Lindblom-Ylänne S & Nevgi A (toim.) Yliopisto-opettajan käsikirja. Helsinki: WSOY.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti