Nykyajan yhteiskunnassa arvostetaan osaamista. Kukaan ei pärjää enää siten, että hallitsisi yksin työnsä kentän. Sen sijaan yhteistyö, tiimit ja verkostot ovat korvaamattomia. Tällaiset asiat kytkeytyvät lujasti myös opetuksen vaatimuksiin ja edellytyksiin (Salminen ym. 2016). Vuorovaikutustaitojen harjoittelu on tärkeä osaamisalue itsessään esimerkiksi hoitotyön koulutusohjelmissa (esim. Koskinen ym. 2015), mutta opettajan näkökulmasta katsoen vuorovaikutteisuutta harjoitellaan jatkuvasti opetustilanteissa. Vuorovaikutteisuuden panoksia opetuksessa lisää myös se, että opiskelijan kokema pystyvyys, onnistuminen sekä epäonnistuminen ovat kiinteässä yhteydessä tilanteessa vallinneisiin sosiaalisiin suhteisiin sekä ilmapiiriin (Numminen & Talvio 2009).
Vuorovaikutteisuus opetuksessa hieman pelottaa minua; vuorovaikutus vaikuttaa niin moneen asiaan oppimiseen liittyen ja en koe sitä kovin vahvaksi osa-alueeksi ajatellessani itseäni opettajana. Lannistun nopeasti arkielämässäkin jos satsaan itse vuorovaikutukseen kovasti, mutta en saa vastakaikua. Tämä on ehkä hyvä tunnistaa, voisikohan opetuksiin tehdä oman lannistumisen ehkäisemiseksi varasuunnitelmia?
Vuorovaikutteisuus opetuksessa hieman pelottaa minua; vuorovaikutus vaikuttaa niin moneen asiaan oppimiseen liittyen ja en koe sitä kovin vahvaksi osa-alueeksi ajatellessani itseäni opettajana. Lannistun nopeasti arkielämässäkin jos satsaan itse vuorovaikutukseen kovasti, mutta en saa vastakaikua. Tämä on ehkä hyvä tunnistaa, voisikohan opetuksiin tehdä oman lannistumisen ehkäisemiseksi varasuunnitelmia?
Seurasin kahdessa opetustapahtumassa opetuksen vuorovaikutteisuutta ja ilmapiiriä.
Yksi seuraamani opetustapahtuma alkoi melko jännittävissä tunnelmissa; opiskelijat pääsivät aitoon tilanteeseen ohjaamaan toimintaa kohderyhmänä olleille asiakkaille. Jännitys tuntui olevan päällimmäinen tunne ainakin osalla opiskelijoista, itseänikin olisi jännittänyt! Toisaalta yksi parhaista saamistani elämänohjeista liittyy jännitykseen: kun jotain asiaa jännittää, se kertoo siitä että on asian kanssa tosissaan. Opiskelijoiden "perehdytys" ohjattavaan asiaan vaikutti melko pikaiselta ja tosi-tilanne oli nopeasti edessä. Toiminnan alkaessa ilmapiiri kuitenkin muuttui leppoisammaksi ja olin havaitsevinani kohtaamisen iloa sekä opiskelijoissa että asiakkaissa. Opetustilanne mahdollisti sen, että opettaja pystyi käydä välillä lyhyesti juttelemassa opiskelijoiden kanssa, mikä näyttäytyi minulle hyvänä vuorovaikutuksena. Opettaja teki myös jatkuvaa havainnointia siitä, miten opiskelijat suoriutuivat heidän lähtötasonsa huomioon ottaen. Opetustilanteen alun jännitys vaihtui tunnin aikana rennompaan hyväntuuliseen tunnelmaan.
Yksi seuraamani opetustapahtuma alkoi melko jännittävissä tunnelmissa; opiskelijat pääsivät aitoon tilanteeseen ohjaamaan toimintaa kohderyhmänä olleille asiakkaille. Jännitys tuntui olevan päällimmäinen tunne ainakin osalla opiskelijoista, itseänikin olisi jännittänyt! Toisaalta yksi parhaista saamistani elämänohjeista liittyy jännitykseen: kun jotain asiaa jännittää, se kertoo siitä että on asian kanssa tosissaan. Opiskelijoiden "perehdytys" ohjattavaan asiaan vaikutti melko pikaiselta ja tosi-tilanne oli nopeasti edessä. Toiminnan alkaessa ilmapiiri kuitenkin muuttui leppoisammaksi ja olin havaitsevinani kohtaamisen iloa sekä opiskelijoissa että asiakkaissa. Opetustilanne mahdollisti sen, että opettaja pystyi käydä välillä lyhyesti juttelemassa opiskelijoiden kanssa, mikä näyttäytyi minulle hyvänä vuorovaikutuksena. Opettaja teki myös jatkuvaa havainnointia siitä, miten opiskelijat suoriutuivat heidän lähtötasonsa huomioon ottaen. Opetustilanteen alun jännitys vaihtui tunnin aikana rennompaan hyväntuuliseen tunnelmaan.
En ole koskaan törmännyt niin kannustavaan palautteeseen tentistä kuin yhdessä opetustapahtumassa, jota olin seuraamassa. Palaute tentistä annettiin yhdessä koko ryhmälle siten, että tenttikysymykset samalla talulle heijastaen opettaja kävi läpi kysymykset ja niiden oikeat vastaukset kohta kohdalta. Tämän lisäksi opettaja oli arvioinut jokaisen oppilaan tenttivastaukset siten, että halusi antaa niistä palautteen myös henkilökohtaisesti. Oppilaat saivat itse päättää halusivatko henkilökohtaisen palautteen suullisesti vai kirjallisesti. Vaikka tentti oli ilmeisesti mennyt ainakin osittain heikosti, opettajalla oli kyky antaa palaute kannustavasti: "tehkää niitä virheitä, niitä ei kannata pelätä", "tässä kohdassa jokainen tiesi mistä oli kysymys, vain vastaustekniikka oli puutteellinen", "tämä kohta meni kyllä lähes kaikilta alta riman, mutta olen varma ettei tämä virhe enää toistu kun käymme tämän läpi nyt". Vaikka opetustapahtumassa meni paljon aikaa tentin läpikäymiseen viivyttäen toista opetettavaa asiaa, ajattelisin että oppimisen lisäksi opettan kannustaminen ja positiivinen tsemppaus virheistä huolimatta nostatti ilmapiiriä.
Moniammatillinen oppiminen on oppimismenetelmä, mikä perustuu vuorovaikutukseen ja sen tulisikin Tuomela ym. (2017) mukaan olla osana terveydenhuollon opiskelijoiden koulutusta. Tämä toteutui osuvasti toisessa seuraamassani opetustapahtumassa, jossa opiskelijat pääsivät ohjaamaan asiakkaita. Opetustapahtumaan osallistuivat opettajan, opiskelijoiden ja asiakkaiden lisäksi kahden muun ammattiryhmän edustajia. Tämä osaltaan antoi opiskelijoille mahdollisuuden moniammatillisen yhteistyön ja vuorovaikutuksen harjoitteluun.
Moniammatillinen oppiminen on oppimismenetelmä, mikä perustuu vuorovaikutukseen ja sen tulisikin Tuomela ym. (2017) mukaan olla osana terveydenhuollon opiskelijoiden koulutusta. Tämä toteutui osuvasti toisessa seuraamassani opetustapahtumassa, jossa opiskelijat pääsivät ohjaamaan asiakkaita. Opetustapahtumaan osallistuivat opettajan, opiskelijoiden ja asiakkaiden lisäksi kahden muun ammattiryhmän edustajia. Tämä osaltaan antoi opiskelijoille mahdollisuuden moniammatillisen yhteistyön ja vuorovaikutuksen harjoitteluun.
Ilmapiiriä on mahdollista keventää ja vuorovaikutteisuutta lisätä huumorin avulla. Yhdessä opetustapahtumassa opettaja saattoi kertoa esimerkit heittäytyen rooleihin välillä koomisellakin tavalla, mikä varmasti auttoi opiskelijoita pitämään huomio opetuksessa ja ehkäpä jopa muistamaan itse asian esimerkin avulla tulevaisuudessa. Tässä opetustapahtumassa oli kyse tavanomaisesta luento-opetuksesta, mutta elävöittämällä ja heittäytymällä opettaja tuntui saavan oppilaisiin lisää intoa.
Sairaalassa työskennellessäni yksikköni opiskelijavastaavana törmäsin jatkuvasti ongelmaan siitä, että opiskelijat kokivat hyvin kielteisesti sen, jos henkilökunta ei puhutellut heitä nimeltä. Tätä pohdin myös seuraamissani opetustilanteissa vuorovaikutuksen näkökulmasta. Opettajan puhutellessa opiskelijoita nimeltä tuntui lämmittävän heti yleistä ilmapiiriä ainakin omasta näkökulmastani katsottuna.
Sairaalassa työskennellessäni yksikköni opiskelijavastaavana törmäsin jatkuvasti ongelmaan siitä, että opiskelijat kokivat hyvin kielteisesti sen, jos henkilökunta ei puhutellut heitä nimeltä. Tätä pohdin myös seuraamissani opetustilanteissa vuorovaikutuksen näkökulmasta. Opettajan puhutellessa opiskelijoita nimeltä tuntui lämmittävän heti yleistä ilmapiiriä ainakin omasta näkökulmastani katsottuna.
Yhtä opetustapahtumaa oli kestänyt hieman vajaa kaksi tuntia ennenkuin luokassa puhui joku muu kuin opettaja. Hätkähdin - olin piirrellyt vuorovaikutuksen kohdalle muistiinpanoihini monta hymiötä. Onko opetus vuorovaikutteista jos opettaja on puhunut putkeen kaksi tuntia ilman yhtäkään opiskelijan kommenttia tai kysymystä? Kuulostaa pahalta, aloin pohtia tilannetta. Opettaja oli mielestäni näyttänyt koko luennon vuorovaikutusosaamistaan: kysynyt tunnin alkuun viikonloppukuulumisia ja jatkanut luennon lomassa kysymyksiä: "mitä mieltä olette tästä asiasta?", "onko ideoita miten tämä käytännössä näkyy?", "osaatte tämän, sanokaa rohkeasti vaan!". Lisäksi heittäytymistä, huumoria, positiivisen hengen ylläpitoa. Opettaja vaikutti hyvin helposti lähestyttävältä. Näytti kyllä siltä, että opiskelijat keskittyvät kaikkeen mitä opettaja puhui, luento-opetuksen tyypillisiä oheistoimintoja ei näkynyt juuri ollenkaan. Lasketaanko asiaan hyvin tiiviisti keskittynyt opiskelija vuorovaikutukselliseksi?
Sain seuraamistani opetustapahtumista paljon ajatuksia ja pohdittavaa opetuksen vuorovaikutuksellisuuteen liittyen. Toisella seuraamallani opetuskerralla jäinkin pohtimaan sitä, miten vuorovaikutuksellisuutta olisi voinut lisätä; olisiko opiskelijoita voinut aktivoida esimerkiksi jollain yhteisöllisellä menetelmällä? Jäin myös pohtimaan opettajan paikkaa luokkatilassa - lisääkö opettajan paikan vaihtelu vuorovaikutusta? Muutenkin pohdin fyysistä sijoittelua - olisiko toisenlainen istumajärjestys vaikuttanut siten, että opetus olisi ollut vuorovaikutuksellisempaa?
Lisää ideoita vuorovaikutteisuuden lisäämiseen ja ilmapiirin kohottamiseen opetuksessa otetaan vastaan alla olevaan kommenttiboksiin ;)
Lähteet:
Numminen A & Talvio M (2009) Hyvä oppimisilmapiiri ja opiskelijan kohtaaminen. Teoksessa Lindblom-Ylänne S & Nevgi A (toim.) Yliopisto-opettajan käsikirja. Helsinki. WSOY.
Koskinen L, Aho J & Nurro M (2015) Hoitotyön opiskelijoiden kokemuksia kuvallisesta ilmaisusta vuorovaikutustaitojen oppimisessa. Tutkiva Hoitotyö 13(3): 4-12.
Salminen L, Saaranen T. & Sormunen M. (2016) Oppimisympäristöt ja opetusmenetelmät opettajan työssä. Teoksessa Saaranen T, Koivula M, Ruotsalainen H, Wärnå-Furu C & Salminen L (toim.) Terveysalan opettajan käsikirja. Tallinna. Tietosanoma.
Tuomela K, Heikkilä K, Haapanen H, Kortekangas-Savolainen O & Salminen L (2017) Moniammatillinen oppiminen yhteistyöosaamisen edistäjänä terveydenhuollossa. Hoitotiede 29(4): 264-275.
Sain seuraamistani opetustapahtumista paljon ajatuksia ja pohdittavaa opetuksen vuorovaikutuksellisuuteen liittyen. Toisella seuraamallani opetuskerralla jäinkin pohtimaan sitä, miten vuorovaikutuksellisuutta olisi voinut lisätä; olisiko opiskelijoita voinut aktivoida esimerkiksi jollain yhteisöllisellä menetelmällä? Jäin myös pohtimaan opettajan paikkaa luokkatilassa - lisääkö opettajan paikan vaihtelu vuorovaikutusta? Muutenkin pohdin fyysistä sijoittelua - olisiko toisenlainen istumajärjestys vaikuttanut siten, että opetus olisi ollut vuorovaikutuksellisempaa?
 |
| Kuvakoonti vuorovaikutteisuudesta opetuksessa |
Lisää ideoita vuorovaikutteisuuden lisäämiseen ja ilmapiirin kohottamiseen opetuksessa otetaan vastaan alla olevaan kommenttiboksiin ;)
Lähteet:
Numminen A & Talvio M (2009) Hyvä oppimisilmapiiri ja opiskelijan kohtaaminen. Teoksessa Lindblom-Ylänne S & Nevgi A (toim.) Yliopisto-opettajan käsikirja. Helsinki. WSOY.
Koskinen L, Aho J & Nurro M (2015) Hoitotyön opiskelijoiden kokemuksia kuvallisesta ilmaisusta vuorovaikutustaitojen oppimisessa. Tutkiva Hoitotyö 13(3): 4-12.
Salminen L, Saaranen T. & Sormunen M. (2016) Oppimisympäristöt ja opetusmenetelmät opettajan työssä. Teoksessa Saaranen T, Koivula M, Ruotsalainen H, Wärnå-Furu C & Salminen L (toim.) Terveysalan opettajan käsikirja. Tallinna. Tietosanoma.
Tuomela K, Heikkilä K, Haapanen H, Kortekangas-Savolainen O & Salminen L (2017) Moniammatillinen oppiminen yhteistyöosaamisen edistäjänä terveydenhuollossa. Hoitotiede 29(4): 264-275.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti