Asiasisällön sopivuus

Asiasisällön sopimattomuus opiskelijaryhmälle on yksi omaan opetusharjoitteluuni liittyvistä uhkakuvista; Mitä jos en löydä olennaisimpia asioita opetettavaksi ja keskityn vain nippelitietoon? Mitä jos asiasisältö on liian helppoa - ei mitään uutta? Mitä jos kaikki menee opiskelijoilta yli ymmärryksen? Minua hieman lohduttaa se, että opetuksen taustalla on aina opetussuunnitelma ja opintojakson tavoitteet, näitä linjoja noudatettaessa en usko voivani mennä pahasti metsään.

Kääriäinen (2018) esitti luennolla ydinainesanalyysin opintojakson oppimistavoitteiden laatimisen apuvälineenä. Se tuntuisi hyvältä työkalulta myös asiasisällön sopivuuteen liittyen. Mikä on opittavan asian ydinaines (must know) mikä on täydentävää tietoa (should know) ja mikä erityistietoa (nice to know). Jos nämä kohdat pystyisi omasta opetussisällöstään nimeämään, olisi mahdollista saada kokonaiskuva opetuksen asiasisällöstä.

Seurasin asiasisällön sopivuutta opiskelijaryhmälle kahdessa eri opetustapahtumassa.

Yhdellä seurantakerralla alkoi kokonaan uusi opintojakso, jolloin alussa esitettiin tavoitteet sekä mainittiin niiden täyttävän opiskelijoiden suorittaman tutkinnon EQF -tason vaatimukset (lisätietoa Opetushallituksen sivuilta). Tämä mielestäni osoittaa parhaalla mahdollisella tavalla asiasisällön sopivuutta jos vain toteutuskin on linjassa tavoitteiden kanssa.

Opetuksen seurantojen perusteella nostaisin yhdeksi asiasisällön sopivuuden mittariksi ajankohtaisuuden kriteerin. On turhaa kertoa esimerkisi ihan ensimmäisenä koulupäivänä, miten opinnäytetyön luotettavuutta arvioidaan. Sopivampi ajankohta on varmasti silloin kun opiskelijat ovat vaiheessa, jossa pohtivat tutkimusmenetelmiään. Ajankohtaisuuteen liittyy myös opintokokonaisuuksien kytkeytyminen toisiinsa; asiasisältö on opiskelijoille sitä sopivampi mitä enemmän heillä on siihen tarttumapintaa. Esimerkiksi sairaanhoitajaopiskelijoiden mennessä seuraavalla viikolla käytännön jaksolle psykiatrian yksiköihin on mielekkäämpää opettaa mielenterveyteen liittyviä aiheita kuin tehohoitotyötä.

Asiasisällön sopivuutta on jonkin verran mahdollista arvioida kesken opetustapahtuman. Yhdessä opetuksessa opettaja kysyi usein "Ymmärrättekö mitä tarkoitan?", minkä voisi olla nopea arvioinnin väline opetuksessa. En kylläkään tiedä, miten asiasisältöä on mahdollista muuttaa kesken opetustapahtuman. Itse asiasisältöön on varmasti hyvin haastavaa vaikuttaa nopeasti, mutta tapaan esittää asia on mahdollista vaikuttaa. Konkreettisemmat esimerkit voisivat esimerkiksi auttaa tilanteessa, kun asiasisältö on opiskelijoille vaativa. Liian helpossa asiasisällössä voisi pyytää opiskelijoita soveltamaan jo oppimiaan asioita.

Yhdessä seuraamassani opetustapahtumassa aihe tuntui (ainakin minusta) kovin monimutkaiselta ja kimurantilta. Oli hankalaa saada kiinni aiheesta ja sen merkityksestä. Opettaja onnistui kuitenkin vakuuttamaan, että tätä tietoa tarvitaan ja se toimii itse asiassa pohjatietona sille asialle, mitä seuraavaksi käsitellään. Asiasisällön oli siis oltava sopiva katsoessa koko koulutuksen tavoitteita. Voisin siis ajatella, että aiheen perustelu (miksi tarvitaan?) ei veisi kauaa aikaa, mutta selventäisi opettajalle itselleen sekä opiskelijoille, että asiasisältö on tarpeellinen ja sopiva. Tässä opetustapahtumassa oli todennettavissa myös esimerkkien voima, opettajan kertoessa käytännön esimerkkejä teoria alkoi aukenemaan myös minulle, vaikka aihe oli muutoin kovin vieras.

Aloin miettiä sitä, miten opiskelijaa voi helpottaa tilanteessa, jossa asiasisältö on opetettava, mutta se tuntuu opiskelijasta epäsopivalta tai haastavalta. Pääsisikö opiskelija paremmin kiinni aiheeseen jos opetusta edeltäisi ennakkotehtävä? Asiasisällön sopivuutta voisi mitata myös opetustapahtuman alussa virittelyllä: mitä opiskelijat asiasta jo tietävät. Tämän voisi suorittaa esimerkiksi kyselemällä tai sitten jollain osallistavalla toiminnalla. Opetus opettajankaan näkökulmasta ei varmasti ole mielekästä jos asiasisältö tuntuu opiskelijoista epäsopivalta.

Tämä(kin) teema tuntuu olevan vahvassa yhteydessä toisiin teemoihin, esimerkiksi motivaatioon. Sopimaton asiasisältö on siis suorastaan uhka oppimiselle. Onneksi tämä on tiedostettavissa ja välineet sopivuuden mittaamiseen löytyy opetussuunnitelman toimiessa ohjenuorana.

Tämä tällä erää asiasisällön sopivuudesta. Palaamisiin! :) 

Lähteet:
Kääriäinen M (2018) OPS-työn prosessi. Oulun yliopisto. Luento 29.10.2018.
Opetushallitus (2017) Tutkintojen viitekehykset. 
https://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/tutkintojen_tunnustaminen/tutkintojen_viitekehys