Oppimisen arviointi

Arviointiin on mahdollista lisätä lukuisia eettisiä kysymyksiä. Leino-Kilpi (2016) on nimennyt keskeisiksi arvioinnin eettisiksi kysymyksiksi arvioinnin näyttöperusteisuuden, oikeudenmukaisuuden sekä totuudellisuuden. Aika kunnioitettavan oloisia termejä näin aloittelevalle opettajalle. Nämä kuitenkin tuovat mielestäni esille kaiken keskeisen arviointiin liittyen. Näyttöperusteisuus toteutuu kun kriteerit ja osaamisvaatimukset ovat kytköksissä ammatin keskeisiin vaatimuksiin sekä määritelty siten, että ne kyettäisiin mittaamaan. Oikeudenmukaisuus toteutuu, kun arviointi kuvaa oppimista ja sen tasoa oikein sekä toteutuu tasapuolisena. Arvioinnin totuudellisuus toteutuu opiskelijan osoittaessa osaamisensa totuudenmukaisesti (Leino-Kilpi 2016.) 

Seurasin oppimisen arviointiin liittyviä asioita kahdessa opetustapahtumassa.

Yksi seuraamani opetustapahtuma oli koko opintojakson päättävä. Suuressa opiskelijaryhmässä oli tehty ryhmätyöskentelynä kaksi arvioitavaa tuotosta, mitkä tavallaan dokumentoivat ryhmien oppimista. Opetustapahtumassa käsiteltiinkin, mista kurssin arviointi koostuu. Jokaisessa ryhmässä jokainen opiskelija toteutettaa itse- ja vertaisarvioinnin numeraalisena (0-5) opintojakson päätteeksi. Tähän oli valmiina kaavake, mihin oli eritelty arvioinnin kohteet (esim. ryhmän aikatauluissa pysyminen, vastuun ottaminen ryhmätyöstä). Arvioinnin kohteita apuna käyttäen opiskelijoiden tuli antaa itselleen sekä jokaiselle ryhmän jäsenelle numero sekä perustelut omalle arvioinnilleen. Opettaja painotti sitä, että numerot ei tulisi olla samoja jokaiselle ryhmän jäsenelle, vaan opiskelijan tulisi pystyä arvioimaan ja arvottamaaan ryhmän jäsenten panos erikseen ryhmätyöskentelyssä. Vertaisarviointi herätti jonkin verran yleistä keskustelua opiskelijaryhmässä, jolloin opettaja perusteli itse- ja vertaisarvioinnin olevan osa omaa oppimisprosessia.

Ryhmän tekemä toinen tuotos oli julkinen, mikä esitettiin koko opiskelijaryhmälle. Toiset ryhmät arvioivat yhteistyössä jokaisen ryhmän valmiin tuotoksen ja sen esittelyn. Näin tapahtui myös vertaisarviointi ryhmittäin. Tähänkin arviointiin opiskelijoilla oli käytössä kaavake ja arvioinnin kohteet, mitkä helpottivat ja suuntasivat arviointia oikeisiin asioihin (esim. visuaalisuus, selkeys). Ryhmän yhteinen arviointi toisten ryhmien tuotoksista herätti varmasti paljon keskustelua ja toivottavasti hyviä oppimiskokemuksia opiskelijoiden pohtiessa arviointiaan. Vaikka arvioinnin kohteet olivat määritelty, voisin kuvitella että ryhmien sisällä oli erilaisia näkemyksiä toisten töistä etenkin kun kyseessä olivat monialaiset ryhmät.

Julkisen tuotoksen lisäksi ryhmätöinä opintojaksolla valmistui esseet aiheesta. Esseet arvioi opettaja numeraalisesti (0-5). Esseen arviointiin käytettävät kriteerit ja opintojakson tavoitteet olivat opiskelijoilla tiedossa läpi prosessin. Lisäksi ryhmä työskenteli lähipäivien lisäksi Google-keskustelussa, jossa myös opettaja oli koko prosessin ajan mukana. Tämä keskustelu oli myös arvioinnin kohteena, mistä ilmeni esimerkiksi työnjakoon liittyviä asioita. 

Tämän opintojakson kokonaisarviointi koostui siis itse- ja vertaisarvioinnista, ryhmien vertaisarvioinnista sekä opettajan arvioinnista sen kohdistuessa ryhmätyöskentelyyn sekä valmiiseen ryhmäesseeseen. Nämä arviointiperusteet käytiin läpi jo opintojakson ensimmäisellä tunnilla, mutta tarkemmin juuri tällä opintojakson päättävällä kerralla jolloin arviointi oli ajankohtaisempi. Opettaja kertoi myös arvioinnin aikataulusta ja milloin viimeistään suoritukset ja arviointi näkyvät opintorekisterissä. Voisin kuvailla näin monisäikeistä arviointitapaa laadukkaaksi sekä myös opiskelijalle itselleen oppimiskokemukseksi. Mielestäni oli tärkeää, että arviointikriteerit olivat opiskelijoiden tiedossa läpi oppimisprosessin, jolloin ne pystyivät ohjaamaan oppimista. Arvioinnin eettisen perustan kannalta katsottuna arviointitavasta löytyy näyttöperusteisuutta (opintojakson tavoitteet kytköksissä koko tutkinnon osaamisvaatimuksiin), oikeudenmukaisuutta (kaikilla ryhmän jäsenillä mahdollisuus osallistua arviointiin, opettaja seurannut myös ta etenemistä) sekä totuudellisuutta (osaaminen on dokumentointu, käytetyt lähteet saatavilla).

Toinen arvioinnin näkökulmasta seuraamani opetustapahtuma oli PBL-menetelmällä toteutettava päätöstutoriaali. Opiskelijat toimivat todella itsenäisesti esittäen itsenäisen työskentelyn aikana saavuttamiaan oppimistuloksia. Opiskelijat jonkin verran myös arvioivat työskentelynsä etenemistä, kun sisältöä oppimistavoitteen suhteen oli runsaasti. Opettaja osallistui työskentelyyn nimenomaan arvioinnin näkökulmasta; hän oli tutustunut itsenäisen työskentelyn tuotoksiin kommentoiden ja esittäen esimerkiksi lisäkysymyksiä. Arviointi oli pääosin kannustavaa: "Hyvä kun toit tämän esille", "Hyvä esimerkki". Lisäksi opettaja arvioi käytettyjä lähteitä ja niiden ajantasaisuutta. Opetustapahtuman lopuksi PBL-työskentelyjärjestyksen mukaisesti käytiin lyhyt vertaisarvio, missä tarkkailija sekä puheenjohtaja kertoivat havainnoistaan PBL-työskentelyn onnistumisesta.

Opetustapahtumissa oli löydettävissä erilaisia oppimisen arvioinnin keinoja. Suurin osa etenkin toisen seuraamani opetustapahtuman arviointitavoista toteutui kirjallisena, jolloin mieleeni tuli myös suullisen arvioinnin mahdollisuus - nostaisiko se enemmän keskustelua. Olisiko suullinen arviointi keskustelun kautta enemmän oppimista edistävää? Itse olen saanut yhdestä esseestä palautteen ääninauhana. Se tuntui opiskelijan näkökulmasta mukavalta vaihtelulta ja tuskin opettaja olisi jaksanut kaikkea kirjoittaa, mitä ääninauhalle tallensi arvioidessa työtäni. Lisäksi arvioinnin osalta haluaisin nostaa esille myös arvioinnin arvioinnin - tässä olisi mahdollisuus tarkistaa toteutuikoi opiskelijan mielestä esimerkiksi eettiset näkökohdat. Opiskelijalta olisi mahdollisuus kysyä hänen näkökulmaansa esimerkiksi arvioinnin oikeudenmukaisuuteen. Toisaalta ymmärrän niukkenevien resurssien alla, että tällaisen mahdollistaminen vaatisi ylimääräistä aikaa ja panostusta. Se kuitenkin varmasti auttaisi opiskelijaa merkittävästi hänen luodessa esimerkiksi uusia oppimistavoitteita. 

Oppimisen arviointi nostattaa vielä enemmän mielessäni kysymyksiä kuin vastauksia, joten oppiminen tämän(kin) asian osalta jatkuu. Toivottavasti ensi kevään Opetuksen arviointi -kurssista on apua :) 

 Lähteet:
Leino-Kilpi H (2016) Eettiset kysymykset opiskelijan arvioinnissa. Teoksessa Saaranen T, Koivula M, Ruotsalainen H, Wärnå-Furu C & Salminen L (toim.). Terveysalan opettajan käsikirja. Tietosanoma. Tallinna.