Opetuksen tutkimusperusteisuus

Olen istunut lukuisilla Anne Korhosen luennoilla, mitkä käsittelevät näyttöön perustuvaa toimintaa hoitotyössä. Joka ikinen kerta hän saa minut vakuuttuneeksi asiasta - toiminnan täytyy olla näyttöön perustuvaa. Vaikka Korhosen esimerkit ovat usein hoitotyöstä, ajatus on mahdollista siirtää myös opetukseen (ja etenkin hoitotyön opetukseen). Näyttöön perustuvalla toiminnalla lisätään vaikuttavuutta ja laatua.

Tutkimusperusteisuutta opetuksessa seurasin kahdessa eri opetustapahtumassa.

Opetuksissa tutkimusperusteisuutta oli tuotu esille pääosin Power point -diojen kautta. Useissa dioissa näkyi lähdeviitteet ja yhdellä opetuskerralla opettaja mainitsi jokaisesta mainitusta lähteestä jotain suullisesti. Esimerkiksi yhden lähteen kohdalla hän mainitsi mitä lisähyötyä opiskelijoiden on mahdollisuus saada lähteeseen perehtymällä. Dia-esitysten lopuksi oli lähdeluettelo, joka näytettiin vain nopeasti, mutta joka oli opiskelijoiden saatavilla oppimisalustalla.

Erilaisista yhteisöllisistä menetelmistä puhuessaan opettaja mainitsi menetelmäkirjallisuutta olevan paljon sekä kotimaista että kansainvälistä. Lisäksi tutkimuksen käsitteiden moninaisuutta käsitellessään hän mainitsi yhdeksi hyväksi lähteeksi erilaiset tutkimusartikkelit, jotka ovat hyvä väylä tutkia käsitteellisiä ratkaisuja. Nämä asiat mainitessaan opettaja mielestäni nosti opetustapahtuman tutkimusperusteisuutta esille. Varmasti juuri kyseisen opetuksen tutkimusperusteisuuden tarkastelua "helpotti" se, että aiheena oli kehittämistyön tekeminen.

Yksi opetustapahtuma sisälsi pienryhmätyöskentelyä, jonka ohjeet opettaja antoi tunnin alussa kirjallisesti ja suullisesti. Ohjeissa oli mainittuna lähteet, joista lähes kaikki olivat tutkimusperusteisia. Sen lisäksi, että he käyttivät lähteitä ryhmätyössä, voisin ajatella että ne muistuisivat mieleen myös työskennellessään tulevaisuudessa opetustapahtuman aiheiden parissa. Toisaalta on huomioitavaa, että lähteiden ollessa valmiina opiskelijan omaa tiedonhakuprosessia ei ole. Onko tämä riski tilanteessa, jossa tieto on nopeasti muuttuvaa?

Jäin myös miettimään sitä, miten toisella tapaa teeman opetuksen tutkimusperusteisuus voi käsittää. Tarkoittaako se sitä, onko itse opetus tutkimusperusteista - onko opetus oppimisen mahdollistavaa?  

Tämä hoitotieteen didaktiikan luennolla läpi käyty kuvio näyttää havainnollisesti sen, miten opetus voi olla tai olla olematta tutkimusperusteista oppijan oppimisen kannalta. Edellä esittämissäni opetustapahtumissa liikutaan enemmän kolmion alapuolella kuin kärjessä, mikä siis on oppimista edistävää. Kummassakin opetustapahtumassa luentoa oli melko vähän ja oppiminen painottui ryhmäkeskusteluun ja käytännön tekemiseen, jolloin tästä näkökulmasta opetuksen tutkimusperusteisuudesta ropisisi pisteitä jos niitä jaettaisiin. Muut seuraamani opetustapahtumat ovat olleet melko luento-painotteisia, joten tämän mallin mukaan oppiminen on vähäistä. 

Opetuksen tutkimusperusteisuuden voi siis käsittää ainakin kahdella erilaisella tavalla, miten sinä sen käsität?